Juhannusaattona Norjasta kantautui huonoja uutisia. Ympäristövirasto (Miljödirektorat) ilmoitti, että 33 Etelä- ja Keski-Norjan lohijokea, mm. Orkla, Gaula ja Namsen, suljetaan kalastukselta huonon lohennousun vuoksi. Sittemmin huonot uutiset ovat saaneet jatkoa, sillä myös Ruotsissa kuusi jokea on suljettu lohenkalastukselta heikon lohitilanteen takia.
Norjan Ympäristövirasto tekee ratkaisun kalastuskiellon mahdollisesta
jatkosta tai muutoksista perjantaina 5.7.2024. Samassa yhteydessä tehdään päätökset pohjoisempien
(Nordland, Tromssa ja Finnmark) jokien mahdollisista kalastusrajoituksista tai
-kielloista.
Näin rankkoihin toimenpiteisiin lähdetään harvoin. Pääsääntöisesti
jokiyhdistysten ja kalastusoikeuksien omistajien säätelytoimien on katsottu riittävän. Kalastuksen totaalikiellot ovat koskeneet lähinnä yksittäisiä
jokia, joiden heikko lohitilanne on tätä edellyttänyt.
Lohenkalastuksen laajamittainen kieltäminen on huolestuttava
merkki. Luontaista vaihtelua lohikannoissa on aina ollut, mutta tällä kertaa lohen
heikko tilanne ja sen vaatima ratkaisu vaikuttaa poikkeukselliselta.
Lähteitä ja lisätietoa:
https://www.aftonbladet.se/nyheter/a/4B7gMq/katastrofalt-lage-for-vildlax-nytt-fiskestopp
Mistä lohen heikko tilanne johtuu?
Todennäköisesti kyse on useamman tekijän summasta, joiden takia
lohia palaa mereltä jokiin yhä vähemmän. Merillä eli lohen syönnös- ja vaellusalueilla tapahtuu jotain, jota tiede ei vielä pysty täysin selittämään, ja johon on
olemassa vain hyviä, jopa laadukkaita arvauksia.
Tiedossa on, että ns. kassilohenkasvatus vuonoissa ja
ilmastonmuutos ovat suurimmat uhat villilohelle. Kasvatetut lohet muodostavat
tautiriskin, "kassikarkulaiset" heikentävät villien lohien perimää päästessään
kutemaan jokiin ja kasvatuksen myötä vuonoissa luonnottoman suuriksi kasvaneet
lohitäitiheydet tappavat merivaellusta aloittavia smoltteja merkittävissä
määrin. Lisäksi kassilohien rehuksi pyydetään kaupallisesti mm. villakuoretta,
joka on myös luonnonlohen tärkeä ravintolähde merivaelluksella. Ilmastonmuutos taas
vaikuttaa merivirtoihin, lämpötilaan ja lohen saalislajien kantoihin eli ekosysteemiin
tavoilla, joita on haastava tutkia.
Kalastuskuolleisuus vaikuttaa villilohen kantoihin. Norjan lohijoista pyydettiin ennätyshuonona vuonna 2023 n. 70 500 lohta, joista vajaa 52 000 tapettiin eli otettiin saaliiksi. Tähän päälle kaupallinen kalastus, esim. vuonna 2023 yhteensä n. 112 000 kiloa lohta eli arviolta 22 000 – 28 000 kpl.
Norjaa on totuttu pitämään edelläkävijänä kalastuksen säätelyssä siten, että kalastuskuolleisuus ei vaarantaisi jokien kutukantoja eli sitä osaa kalakannasta, joka jää kutemaan varsinaisen kalastuskauden jälkeen. Nyt vaikuttaa siltä, että normaali säätely ei enää riitä.
Mitä yksittäinen lohenkalastaja voi asialle tehdä?
Lohen laajalti äkisti heikentynyt tila ja yllättävät ja
vetivät mielen apeaksi. Se pakotti minua arvioimaan kriittisesti
arvojani, motiivejani ja omien käytänteideni vaikutuksia tilanteen syntymiseen
sekä tietty omia rajallisia vaikuttamismahdollisuuksia tilanteen parantamiseksi.
Toivon, että viimeistään nyt mahdollisimman moni heräisi ja pohtisi, miten voisi
yksilönä toimia ja edistää villilohen kantojen parempaa tilaa?
Älä osoittele muita kalastajia
Keskustelu kalastajien keskuudessa lähti välittömästi
laukalle. Puntinviskaajat ovat syypäitä, soutajat ovat syypäitä, kalanpussaajat ovat syypäitä, kulkuttajat
ovat syypäitä, paikalliset ovat syypäitä, turistit ovat syypäitä, kaupalliset kalastajat ovat syypäitä…
Surkeaa, mutta toisaalta ymmärrettävää keskustelua. Se
kertoo siitä, että vain harva on valmis luopumaan rakkaasta resurssistaan:
mahdollisuudesta kalastaa lohta, myydäkseen, syödäkseen tai vapauttaakseen. Tällainen
kilpailu on tyypillistä ihmiskäytöstä, vika nähdään vain muissa eikä omasta saavutetusta
edusta haluta luopua.
Vai olisiko siltikin syytä istua saman pöydän ääreen ja
tunnustaa, että ilman lohia KUKAAN ei pääse nauttimaan kalastuksen iloista, oli
pyyntiväline mikä tahansa? Totaalikiellosta saadaan esimakua Norjassa kesällä 2024.
Luotetaan tilastoihin ja osallistutaan niiden
tuottamiseen
Luotettavat, mahdollisimman tarkat saalistilastot ovat
tärkein yksittäinen tietopohja kalastuksen säätelylle isossa mittakaavassa. Eri
mailla on erilaiset tyylit koostaa tilastoja. Norjalaiset ja ruotsalaiset kulttuurit
ja käytännöt mahdollistavat saalisilmoituksen pakollisuuden suurimmassa osassa
jokia. Näin kalastuksen ja lohennousun etenemistä voidaan seurata ja tarvittaessa reagoida kalastukseen
kesken kauden. Kadehdittavan hyvä järjestely.
Suomessa saalistilastointi on kokonaisuutena heikommalla
tolalla, mutta on kuitenkin esim. Tornionjoen lohenkalastuksen suhteen
laadultaan aivan yhtä luotettavaa kuin naapurimaissa. Järjestelmä on vain
erilainen. Tornionjoella tilasto tehdään otantaperusteisellä kyselyllä
kalastusluvan ostaneille, mutta saalistilastot julkaistaan vasta seuraavan
vuoden puolella. Esim vuosi 2023 niputettuna täällä: https://www.luke.fi/fi/seurannat/itameren-lohikantojen-seurannat/lohen-heikko-nousu-kutisti-viime-kesan-lohisaaliit-pohjanlahdella-seka-tornion-ja-simojoella
Vastatkaa siis aina tilaisuuden tullen saalistiedusteluihin
ja raportoikaa saalis ja saaliittomuus, jos sitä välittömästi kalastuksen
päätyttyä edellytetään. Minäkin sain viime vuonna lapun kouraani ja kyselyyn
ylpeänä vastasin.
Tilastoja ei kannata myöskään perusteettomasti moittia. Yksittäisen kalastajan on hankala tehdä kattavia päätelmiä koko joen tilanteesta tai saaliista, sillä pyytäjiä on kauden mittaan vavan varressa koko joukko.
Unohdetaan mantra ”ei kaloja voi vapavälinein sukupuuttoon
pyytää”
On niin turhauttavaa lukea somessa tai kuulla jokivarressa
väite, että vapavälinein ei kalakantoja tapeta. Kyllä tähän pystytään, ei
tietenkään yhdessä vuodessa, mutta säätelemättä ja pidemmällä välillä aivan
varmasti.
Ylimitoitettu kalastuskuolleisuus pitkässä juoksussa on
varmasti yksi keskeisin kalakantoihin vaikuttava tekijä. Paikoin vapavälineillä
pyydetään melkoinen määrä lohia verrattuna esim. joen kutukantaan. Tällöin
onkin todella tärkeää varmistaa, että kutevien kalojen määrä on kalastuskauden
jälkeen riittävällä tasolla (kuten esim. Norjassa säännönmukaisesti tehdään).
Eihän se ole mikään ratkaisu, että jatketaan omaa toimintaa kuten ennen toteamalla, että merellä ne kalat kuolee, sillä sen merikuolleisuuden ratkaisemiseksi ole olemassa mitään pikavoittoratkaisua.
Tässä blogissa suhteutetaan jokikalastuksen aiheuttamaa
kuolleisuutta Norjassa lohitäin aiheuttamaan kuolleisuuteen. Lue, saatat
yllättyä.
Catch & release kunniaan, niin lohi pelastuu?
Ei välttämättä. Kalojen pyytäminen ainoastaan vapauttamistarkoituksessa
ei välttämättä tule koskaan saavuttamaan yhteiskunnassa niin suurta kannatusta,
että siitä tulisi laajamittainen ratkaisu lohen suojelussa. Kiivaimmat C&R
advokaatit aiheuttavat kitkaa, sillä samoja lohia pyytävät myös henkilöt, jotka
vastustavat kalojen vapauttamista kiihkeästi. Maaperä ratkaisuille ei ole hedelmällinen,
jos vain ääripäät keskustelevat – tässäkään asiassa.
Pohjoismaissa on sisäänrakennettuna kovin perinteinen eräkulttuuri, jossa saalis hyödynnetään. Se on osaltaan myös tae sille, että kalastus on niin laajasti hyväksytty harrastus kalastamattoman enemmistön joukossa.
Muutos on kyllä käynnissä. Ymmärrys lisääntyy sen suhteen, että kaloja joutuu usein sääntöjen tai säädösten perusteella vapauttamaan, jos saatu kalayksilö on liian pieni, liian suuri tai rauhoitetun lajin edustaja.
Sinänsä kalojen vapauttaminen on taito, jota kaikkien
kalastajien tulisi harjoitella. On näköpiirissä, että lohikantojen
heikentyessä erilaiset saalislohen kokoon ja sukupuoleen liittyvät rajoitukset
lisääntyvät. Silloin on eduksi väsyttää kala tehokkaasti ja käsitellä vedessä varoen, jotta se selviää taistelun rasituksista mahdollisimman hyvin. Tutkimukset osoittavat todella pientä kuolleisuutta vapautetuilla lohilla, kunhan kalastaja osaa
asiansa.
Kunnioitetaan sääntöjä
Lohenkalastuksen säännöt tuntuvat joskus rasittavilta, mutta niillä on useimmiten tärkeä rooli juuri kyseisen joen kalastuksen säätelyssä. Älä siis koskaan kyseenalaista saaliskiintiöitä, ala- tai ylämittoja, rauhoitusalueita tai muita joelle räätälöityjä sääntöjä. Tämän pitäisi olla itsestään selvä asia, mutta ei aina ja kaikille.
Kohtuullisuus kalastukseen
Tämä on selvästi kohta, joka on kaikkein vaikein kirjoittaa
auki, mutta joka on tavallaan kaikkein tärkein. Toivottavasti se herättää
muissa ajatuksia sen suhteen, mitä todella voisin itse tehdä tai jättää
tekemättä? Mitä tarkoittaa kohtuullisuus omassa kalastuksessa? Mitä tehdä tästä
eteenpäin?
Tällä hetkellä tuntuu siltä, että käyn tekemässä kesällä
2024 reissun pohjoiseen, jos joet vain ovat auki ja lohitilanne sen
mahdollistaa. Luvat on ostettu jo talvella.
Koitan nauttia kalastuksesta ja erityislaatuisesta mahdollisuudesta
päästä kirkasvetisen virtaveden äärelle. Jokainen havaittu kala, tärppi tai jopa
ylös tullut kala on äärimmäisen arvokas, ainutlaatuinen kokemus.
Mikäli vain saan mahdollisuuden ja kalaa näkyy joessa, syön viikon reissun aikana ystäväni kanssa yhden tai kaksi koirastittiä tuoreena. Mahdolliset suuremmat kalat vapautan.
Pyrin hillitsemään ”minkkimäistä” käytöstäni (kyllä, osaan myös sen!) pyytää mahdollisimman monta kalaa, jos oikein sattuu lohi otilleen. Kaikkea ei tarvitse maksimoida, varsinkaan nyt. Kiintiöt eivät ole sitä varten, että ne on pakko täyttää tai pyrkiä täyttämään onnistuneen reissun merkiksi.
Pyrin pois ruuhkaisista pooleista, pyrin löytämään oman rauhan. Annan tilaa muille. Kohdatessa olen sovussa muiden kalastajien kanssa, kysyn kuulumiset ja tarjoan tulilla kahvit. Keskustelen muiden kanssa vakavasta lohen tilanteesta.
Ilmastonmuutos ja lohi
Ei auta, pakko tämäkin kivulias miete on tänne jakaa. Ilmastonmuutos
on yksi keskeinen syy lohikantojen alamäelle. Olen esittänyt itselleni seuraavan
kysymyksen: Onko millään perusteltavissa, että ajan kesässä kaksi
tai kolme reissua pohjoiseen, yhteensä pahimmillaan 4000-5000 kilometriä vain
päästäkseni kalastamaan lohta? Tämäkin seikka vaatii kohtuullistamista
tulevaisuudessa.
Kasvatettu lohi boikottiin
Lopuksi neuvo kaikille: jätä meressä kasvatettu "norjanlohi" aina ostamatta. Vaikka se olisi kuinka halpaa. Kerro tuttavillesi lohenkasvatuksen haitoista. Jos haluat syödä kasvatettua, punalihaista lohikalaa, kotimainen kasvatettu kirjolohi on paras vaihtoehto.
Tästä pikku kevennys aiheesta Kanadan suunnalta, jossa rajoituksia atlantinlohen merikasvatukseen on annettu. https://www.youtube.com/watch?v=DMtI2rtiQ-Q&pp=ygUed2lsbGlhbSBzaGF0bmVyIHNhbG1vbiBmYXJtaW5n
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti