Kesäkuun lopulla tuli avauduttua lohikantojen heikosta tilasta ja pohdittua lohen perhokalastuksen mielekkyyttä vallitsevassa tilanteessa. Kesä tuli ja meni. Tässä päivitys mietteistä päättyneen lohikauden jälkeen.
Tein kaksi varsinaista kalareissua Norjaan, joista ensimmäinen suuntautui kauden aloitukseen Nordlandiin. Neljä lupaa, kaverille titti ja itselle kaksi nykyä. Kanssakalastajat moittivat historiallisen hiljaista nousua. Sitä se oli. Siitä huolimatta oli kivaa. Ruoka oli erinomaista ja seura myös!
Heinäkuussa kalastin kuusi lupaa itäisessä Finnmarkissa, itselleni uudella joella. Vähän lohihavaintoja, yksi tapahtumarikas päivä, useita pinturitärppejä ja muutamia karkuutuksia. Kaksi tittiä ylös per ukko. Yksi titti päätyi cevichen muotoon. Hieno reissu, etenkin maisemien ja seuran puolesta. Uudet joet ovat aina upea elämys!
Varsinaisen kalareissun jälkeen lähdin perheen kanssa Lapin ja Norjan turneelle. Samassa yhteydessä poikkesin tutulla joella parin lapun verran. Muutama tärppi ja yksi titin karkuutus.
Vaikea laji.
Parasta perhereissun kalastuksessa oli tyttären kanssa pyydetyt turskat, joiden tuoreena paistetut fileet kutkuttavat vieläkin makuhermoja.
Kesän viimeinen, kolmastoista lohilupa Norjassa tuli ongittua työmatkan yhteydessä elokuussa. Lupa olikin aikamoinen loppuhuipennus! Aamutuimaan Pomperoon nappasi ruokakala eli titti, joka syötiin tuoreeltaan cevichenä.
Iltapäivästä, autolle paluun yhteydessä kokeiltu pooli tarjoili melkoisen pommin: pinnassa vauhdilla stripattuun Green Monkey -putkeen nappasi lohiluokan kala. Tiukan väännön jälkeen kala saatiin rantaveteen mitattavaksi. Joen sääntöjen sekä omien periaatteiden vuoksi laskin sen vapaaksi.
Tuo kala oli lohenkalastusurani hienoimpia ja ikimuistoisimpia yksilöitä. Se oli aivan kirkas, laskin 15 täitä. Pituutta 112 cm, ympärysmittaa 55 cm ja painoa mahdollisesti 13-14 kiloa.
Nyt on takki jollain tapaa tyhjä lohenkalastuksen osalta. Silti ajattelen jo tulevaa kautta, ristiriitaisin tuntein. Lohenkalastusta tulee ensi kesänä 20 vuotta täyteen. Silti tämän hetken fiilis on se, että aion vähentää lohen onkimiseen käytettyä aikaa ja keskittää se sellaisiin hetkiin, että pystyn viettämään varsinaisen kesäloman perheen kanssa. Asiat tärkeysjärjestykseen.
Kesän reissujen sää ja vesiolosuhteet olivat poikkeukselliset. Vedet olivat vähissä ja lämpimiä. Aurinko paistoi, sadetta ei saatu. Teoriassa kivaa, eikö totta? Vaan minut tuo tilanne vetää apeaksi. Ahtaalla on pohjoinen luonto tällaisissa olosuhteissa. Senkin puolesta tulen jatkossa yhä enemmän harkitsemaan omaa matkustamista.
Takaraivossa kytee ja harmitusta aiheuttaa lohikantojen heikko tila. On melko varmaa, että seuraavalle kaudelle kalastusta säädetään jälleen napsun verran tiukemmalle monilla Norjan joista. Kilpailu jäljelle jäävistä mahdollisuuksista tulee kovenemaan. Kohtuullistamista luvassa jo tämänkin vuoksi.
Lue lisää:
https://phys.org/news/2024-09-norway-limits-wild-salmon-fishing.html
.JPG)
.JPG)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti