Uusi lohikausi on ovella ja se tuntuu hassuna kuumotuksena kehon eri osissa. Tornionjoelle äskettäin annettu kalastussääntö kesälle -22 aiheutti kuumotusta sosiaalisen median alustoilla. Matkakosken Suomen puolen rannalle ja Kukkolankoskelle asetettiin kielto ns. spinfluga -kalastukselle. Perusteluna ratkaisulle on ulkoisten vaurioiden välttäminen emolohilla.
Kalastusmenetelmien rajoittaminen aiheuttaa helposti suukopua. Aktiiviset spinfluugaajat puolustavat tietty pyyntimuotoaan agressiivisesti. Jotkut soutajat ja perhovavalla kalastavat taputtelevat tyytyväisenä karvaisia käsiään. Lämmöthän siinä nousee.
Spinflugakiellon perusteluita on kyseenalaistettu siitä syystä, että ko. kalastusmuoto saa edelleen jatkua muualla jokivarressa ja esim. Ruotsin puolella Matkakoskea. On ymmärrettävää kokea epäoikeudenmukaisuuden tunnetta, kun oma lempipaikka ja -kalastusmuoto kielletään.
Jospa otetaan hetkeksi kalastajan lasit pois silmiltä ja arvioidaan Matkakosken Suomen puolen spinflugakiellon vaikutuksia lohen nousuun.
Matkakoskessa voimakas virta ja kuohut pakottavat lohet rantojen tuntumaan. Arvioisin, että 9X % jokeen nousevista kaloista kulkee kahta kapeaa "pääväylää" pitkin, molempien rantojen läheltä. Päänousun ja korkean veden aikaan se tarkoittaa myös sitä, että rantamonttuihin kerääntyy kerralla valtava määrä lohia levähtämään. Suomen puolella etenkin ns. lippomonttuun.
Ei siis ole ihme, että Matkakosken rannat ovat suosittuja paikkoja kalastajien kesken: ruuhkaisessa montussa lohi tunnetusti ottaa hanakasti sen nokan eteen tarjoiltuun perhoon. Spinflugalla tarjoilu on keskimäärin helpointa.
Ongelma syntyy siitä, että päänousun aikaan esim. lippomontussa on miehitys päällä 24/6 eli rauhoitusvuorokautta lukuunottamatta koko viikon. Siimoja, painoja ja perhoja vilisee montussa pääosan ajasta niin paljon, kuin rantaan mahtuu kalastajia kerralla heittämään.
Tässä kohtaan mukaan astuvat fysiikan lait: montussa tulee monella tapaa ahdasta. Paksut kuitusiimat ja koukut osuvat kaloihin tahattomasti. Tiedän, että osaavat spinfluugaajat osaavat välttää ns. ulkoisia tartutuksia eri keinoin, mutta lippomontun kaltaisessa paikassa maksimaalisella kalastajamäärällä sivuosumien välttäminen ei yksinkertaisesti ole mahdollista. Ulkoisesti vaurioitunut kala on altis sairauksille.
Näin ollen voisin ennustaa, että uusi kalastussääntö rauhoittaa Matkakosken toisen nousuväylän. Nousevissa kaloissa se tarkoittaa vähemmän ulkoisia vaurioita. Sääntö ei estä niitä tietenkään täysin, mutta yhden keskeisimmän "sumpun" rauhoittamisella on todennäköisesti merkitystä.
Spinflugakiellot joen alaosilla lisäävät todennäköisesti kalastuspainetta joen muilla osilla, toivottavasti kuitenkin tasaisesti. Ruotsalaiset ovat ainakin jo rajoittamassa myymiensä lupien määrää Matkakoskella (Ruotsin rannalla edellytetään erillistä lupaa).
Tornionjoen kokoiselle virralle mahtuu koko joukko erilaisia kalastusmenetelmiä, hyvä niin. Etenkin rannaltakalastajilla suosituimmilla paikoilla hyvät käytöstavat ja liikkuva kalastus ovat onnistumisen avain, jolloin mahdollisimman moni pääsee koittamaan onneaan oli kädessä sitten perhovapa tai virveli.
Toivon kaikille mukavaa ja rentoa kautta lohikesää 2022!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti