Kausi auki!
Se oli vain
tavallinen kesäviikonloppu. Vähän remppahommia, nurmikon leikkuu ja
ruoanlaittoa. Yhtäkkiä polte kävi sietämättömäksi. Tauti on parantumaton eli
krooninen, mutta siihen on lääke, joka auttaa tilapäisesti.
Lääke oli
iltapisto Simojoelle – lohenpyyntiin.
Luonnonvarakeskuksen
lohilaskuri näytti kalaa olevan liikenteessä parinkymmenen yksilön
päivävauhdilla, joten jonkinlainen teoreettinen mahdollisuus olisi myös
kalansaantiin.
Kamat kasaan,
koira kyytiin, pusut naisväelle ja menoksi. Matkaa oli naurettavat sata
kilometriä. Se ei ole lohenkalastajalle mitään.
Luvanmyyjä Helmin
lounaskahvilassa säikäytti, kun muisteli olevan viikkorauhoitus. Onneksi
selvisi pian, että sunnuntaista maanantaihin ajoitettu lohien lepohetki astuu
voimaan vasta kesäkuun puolessa välissä.
Konkarilta
kysytyn vinkin perusteella suuntasin suosiolla joen alaosille. Olihan kausi
vasta alullaan ja kala aloittelemassa nousuaan.
Suukosken
avoimelle pohjoisrannalle saapui samaan aikaan pari muuta pyytäjää. Myöskin korkkaamassa
kalastuskauttaan. Kuulumiset vaihdettiin ja suunnattiin rantaan.
Kylläpä se vaan
olikin maukasta nakata putkiperhoa virtaan. Heitto hiukan haparoi, vaan
toisaalta samalla oli motivaatio treenailla nakkelua vasemmalta puolelta. Sitä
on nimittäin luvassa viikon päästä Byskellä.
Yhtään
pintakäyntiä saati tärppiä en illan mittaan saanut. Vaan oli hienoa. Ja aamulla
väsytti.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti