perjantai 13. syyskuuta 2024

Lohikausi 2024

Kesäkuun lopulla tuli avauduttua lohikantojen heikosta tilasta ja pohdittua lohen perhokalastuksen mielekkyyttä vallitsevassa tilanteessa. Kesä tuli ja meni. Tässä päivitys mietteistä päättyneen lohikauden jälkeen.

Tein kaksi varsinaista kalareissua Norjaan, joista ensimmäinen suuntautui kauden aloitukseen Nordlandiin. Neljä lupaa, kaverille titti ja itselle kaksi nykyä. Kanssakalastajat moittivat historiallisen hiljaista nousua. Sitä se oli. Siitä huolimatta oli kivaa. Ruoka oli erinomaista ja seura myös!

Heinäkuussa kalastin kuusi lupaa itäisessä Finnmarkissa, itselleni uudella joella. Vähän lohihavaintoja, yksi tapahtumarikas päivä, useita pinturitärppejä ja muutamia karkuutuksia. Kaksi tittiä ylös per ukko. Yksi titti päätyi cevichen muotoon. Hieno reissu, etenkin maisemien ja seuran puolesta. Uudet joet ovat aina upea elämys!

Varsinaisen kalareissun jälkeen lähdin perheen kanssa Lapin ja Norjan turneelle. Samassa yhteydessä poikkesin tutulla joella parin lapun verran. Muutama tärppi ja yksi titin karkuutus.

Vaikea laji.

Parasta perhereissun kalastuksessa oli tyttären kanssa pyydetyt turskat, joiden tuoreena paistetut fileet kutkuttavat vieläkin makuhermoja.

Kesän viimeinen, kolmastoista lohilupa Norjassa tuli ongittua työmatkan yhteydessä elokuussa. Lupa olikin aikamoinen loppuhuipennus! Aamutuimaan Pomperoon nappasi ruokakala eli titti, joka syötiin tuoreeltaan cevichenä.

Iltapäivästä, autolle paluun yhteydessä kokeiltu pooli tarjoili melkoisen pommin: pinnassa vauhdilla stripattuun Green Monkey -putkeen nappasi lohiluokan kala. Tiukan väännön jälkeen kala saatiin rantaveteen mitattavaksi. Joen sääntöjen sekä omien periaatteiden vuoksi laskin sen vapaaksi.

Tuo kala oli lohenkalastusurani hienoimpia ja ikimuistoisimpia yksilöitä. Se oli aivan kirkas, laskin 15 täitä. Pituutta 112 cm, ympärysmittaa 55 cm ja painoa mahdollisesti 13-14 kiloa.

Nyt on takki jollain tapaa tyhjä lohenkalastuksen osalta. Silti ajattelen jo tulevaa kautta, ristiriitaisin tuntein. Lohenkalastusta tulee ensi kesänä 20 vuotta täyteen. Silti tämän hetken fiilis on se, että aion vähentää lohen onkimiseen käytettyä aikaa ja keskittää se sellaisiin hetkiin, että pystyn viettämään varsinaisen kesäloman perheen kanssa. Asiat tärkeysjärjestykseen.

Kesän reissujen sää ja vesiolosuhteet olivat poikkeukselliset. Vedet olivat vähissä ja lämpimiä. Aurinko paistoi, sadetta ei saatu. Teoriassa kivaa, eikö totta? Vaan minut tuo tilanne vetää apeaksi. Ahtaalla on pohjoinen luonto tällaisissa olosuhteissa. Senkin puolesta tulen jatkossa yhä enemmän harkitsemaan omaa matkustamista.

Takaraivossa kytee ja harmitusta aiheuttaa lohikantojen heikko tila. On melko varmaa, että seuraavalle kaudelle kalastusta säädetään jälleen napsun verran tiukemmalle monilla Norjan joista. Kilpailu jäljelle jäävistä mahdollisuuksista tulee kovenemaan. Kohtuullistamista luvassa jo tämänkin vuoksi.

Lue lisää: 

https://www.nrk.no/tromsogfinnmark/miljodirektoratet-vil-avgrense-laksefisket-neste-ar_-_-na-slit-villaksen-maksimalt-1.17052031 

https://phys.org/news/2024-09-norway-limits-wild-salmon-fishing.html







perjantai 28. kesäkuuta 2024

Paskaa tuulettimeen

Juhannusaattona Norjasta kantautui huonoja uutisia. Ympäristövirasto (Miljödirektorat) ilmoitti, että 33 Etelä- ja Keski-Norjan lohijokea, mm. Orkla, Gaula ja Namsen, suljetaan kalastukselta huonon lohennousun vuoksi. Sittemmin huonot uutiset ovat saaneet jatkoa, sillä myös Ruotsissa kuusi jokea on suljettu lohenkalastukselta heikon lohitilanteen takia.

Norjan Ympäristövirasto tekee ratkaisun kalastuskiellon mahdollisesta jatkosta tai muutoksista perjantaina 5.7.2024. Samassa yhteydessä tehdään päätökset pohjoisempien (Nordland, Tromssa ja Finnmark) jokien mahdollisista kalastusrajoituksista tai -kielloista.

Näin rankkoihin toimenpiteisiin lähdetään harvoin. Pääsääntöisesti jokiyhdistysten ja  kalastusoikeuksien omistajien säätelytoimien on katsottu riittävän. Kalastuksen totaalikiellot ovat koskeneet lähinnä yksittäisiä jokia, joiden heikko lohitilanne on tätä edellyttänyt.

Lohenkalastuksen laajamittainen kieltäminen on huolestuttava merkki. Luontaista vaihtelua lohikannoissa on aina ollut, mutta tällä kertaa lohen heikko tilanne ja sen vaatima ratkaisu vaikuttaa poikkeukselliselta.

Lähteitä ja lisätietoa:

https://www.miljodirektoratet.no/aktuelt/nyheter/2024/juni-2024/laksefisket-stanses-i-deler-av-landet-fra-23.-juni

https://www.aftonbladet.se/nyheter/a/4B7gMq/katastrofalt-lage-for-vildlax-nytt-fiskestopp


Mistä lohen heikko tilanne johtuu?

Todennäköisesti kyse on useamman tekijän summasta, joiden takia lohia palaa mereltä jokiin yhä vähemmän. Merillä eli lohen syönnös- ja vaellusalueilla tapahtuu jotain, jota tiede ei vielä pysty täysin selittämään, ja johon on olemassa vain hyviä, jopa laadukkaita arvauksia.

Tiedossa on, että ns. kassilohenkasvatus vuonoissa ja ilmastonmuutos ovat suurimmat uhat villilohelle. Kasvatetut lohet muodostavat tautiriskin, "kassikarkulaiset" heikentävät villien lohien perimää päästessään kutemaan jokiin ja kasvatuksen myötä vuonoissa luonnottoman suuriksi kasvaneet lohitäitiheydet tappavat merivaellusta aloittavia smoltteja merkittävissä määrin. Lisäksi kassilohien rehuksi pyydetään kaupallisesti mm. villakuoretta, joka on myös luonnonlohen tärkeä ravintolähde merivaelluksella. Ilmastonmuutos taas vaikuttaa merivirtoihin, lämpötilaan ja lohen saalislajien kantoihin eli ekosysteemiin tavoilla, joita on haastava tutkia.

Kalastuskuolleisuus vaikuttaa villilohen kantoihin. Norjan lohijoista pyydettiin ennätyshuonona vuonna 2023 n. 70 500 lohta, joista vajaa 52 000 tapettiin eli otettiin saaliiksi. Tähän päälle kaupallinen kalastus, esim. vuonna 2023 yhteensä n. 112 000 kiloa lohta eli arviolta 22 000 – 28 000 kpl.

Norjaa on totuttu pitämään edelläkävijänä kalastuksen säätelyssä siten, että kalastuskuolleisuus ei vaarantaisi jokien kutukantoja eli sitä osaa kalakannasta, joka jää kutemaan varsinaisen kalastuskauden jälkeen. Nyt vaikuttaa siltä, että normaali säätely ei enää riitä.

 

Mitä yksittäinen lohenkalastaja voi asialle tehdä?

Lohen laajalti äkisti heikentynyt tila ja yllättävät ja vetivät mielen apeaksi. Se pakotti minua arvioimaan kriittisesti arvojani, motiivejani ja omien käytänteideni vaikutuksia tilanteen syntymiseen sekä tietty omia rajallisia vaikuttamismahdollisuuksia tilanteen parantamiseksi. Toivon, että viimeistään nyt mahdollisimman moni heräisi ja pohtisi, miten voisi yksilönä toimia ja edistää villilohen kantojen parempaa tilaa?

 

Älä osoittele muita kalastajia

Keskustelu kalastajien keskuudessa lähti välittömästi laukalle. Puntinviskaajat ovat syypäitä, soutajat ovat syypäitä, kalanpussaajat ovat syypäitä, kulkuttajat ovat syypäitä, paikalliset ovat syypäitä, turistit ovat syypäitä, kaupalliset kalastajat ovat syypäitä…

Surkeaa, mutta toisaalta ymmärrettävää keskustelua. Se kertoo siitä, että vain harva on valmis luopumaan rakkaasta resurssistaan: mahdollisuudesta kalastaa lohta, myydäkseen, syödäkseen tai vapauttaakseen. Tällainen kilpailu on tyypillistä ihmiskäytöstä, vika nähdään vain muissa eikä omasta saavutetusta edusta haluta luopua.

Vai olisiko siltikin syytä istua saman pöydän ääreen ja tunnustaa, että ilman lohia KUKAAN ei pääse nauttimaan kalastuksen iloista, oli pyyntiväline mikä tahansa? Totaalikiellosta saadaan esimakua Norjassa kesällä 2024.

 

Luotetaan tilastoihin ja osallistutaan niiden tuottamiseen

Luotettavat, mahdollisimman tarkat saalistilastot ovat tärkein yksittäinen tietopohja kalastuksen säätelylle isossa mittakaavassa. Eri mailla on erilaiset tyylit koostaa tilastoja. Norjalaiset ja ruotsalaiset kulttuurit ja käytännöt mahdollistavat saalisilmoituksen pakollisuuden suurimmassa osassa jokia. Näin kalastuksen ja lohennousun etenemistä voidaan seurata ja tarvittaessa reagoida kalastukseen kesken kauden. Kadehdittavan hyvä järjestely.

Suomessa saalistilastointi on kokonaisuutena heikommalla tolalla, mutta on kuitenkin esim. Tornionjoen lohenkalastuksen suhteen laadultaan aivan yhtä luotettavaa kuin naapurimaissa. Järjestelmä on vain erilainen. Tornionjoella tilasto tehdään otantaperusteisellä kyselyllä kalastusluvan ostaneille, mutta saalistilastot julkaistaan vasta seuraavan vuoden puolella. Esim vuosi 2023 niputettuna täällä: https://www.luke.fi/fi/seurannat/itameren-lohikantojen-seurannat/lohen-heikko-nousu-kutisti-viime-kesan-lohisaaliit-pohjanlahdella-seka-tornion-ja-simojoella

Vastatkaa siis aina tilaisuuden tullen saalistiedusteluihin ja raportoikaa saalis ja saaliittomuus, jos sitä välittömästi kalastuksen päätyttyä edellytetään. Minäkin sain viime vuonna lapun kouraani ja kyselyyn ylpeänä vastasin.

Tilastoja ei kannata myöskään perusteettomasti moittia. Yksittäisen kalastajan on hankala tehdä kattavia päätelmiä koko joen tilanteesta tai saaliista, sillä pyytäjiä on kauden mittaan vavan varressa koko joukko.

 

Unohdetaan mantra ”ei kaloja voi vapavälinein sukupuuttoon pyytää”

On niin turhauttavaa lukea somessa tai kuulla jokivarressa väite, että vapavälinein ei kalakantoja tapeta. Kyllä tähän pystytään, ei tietenkään yhdessä vuodessa, mutta säätelemättä ja pidemmällä välillä aivan varmasti.

Ylimitoitettu kalastuskuolleisuus pitkässä juoksussa on varmasti yksi keskeisin kalakantoihin vaikuttava tekijä. Paikoin vapavälineillä pyydetään melkoinen määrä lohia verrattuna esim. joen kutukantaan. Tällöin onkin todella tärkeää varmistaa, että kutevien kalojen määrä on kalastuskauden jälkeen riittävällä tasolla (kuten esim. Norjassa säännönmukaisesti tehdään).

Eihän se ole mikään ratkaisu, että jatketaan omaa toimintaa kuten ennen toteamalla, että merellä ne kalat kuolee, sillä sen merikuolleisuuden ratkaisemiseksi ole olemassa mitään pikavoittoratkaisua.

Tässä blogissa suhteutetaan jokikalastuksen aiheuttamaa kuolleisuutta Norjassa lohitäin aiheuttamaan kuolleisuuteen. Lue, saatat yllättyä.

https://www.speyonline.com/post/closing-of-salmon-rivers-why-could-this-have-happened?utm_campaign=efd0594c-bef8-4183-8622-7cb4be350e4e&utm_source=so&utm_medium=lp

  

Catch & release kunniaan, niin lohi pelastuu?

Ei välttämättä. Kalojen pyytäminen ainoastaan vapauttamistarkoituksessa ei välttämättä tule koskaan saavuttamaan yhteiskunnassa niin suurta kannatusta, että siitä tulisi laajamittainen ratkaisu lohen suojelussa. Kiivaimmat C&R advokaatit aiheuttavat kitkaa, sillä samoja lohia pyytävät myös henkilöt, jotka vastustavat kalojen vapauttamista kiihkeästi. Maaperä ratkaisuille ei ole hedelmällinen, jos vain ääripäät keskustelevat – tässäkään asiassa.

Pohjoismaissa on sisäänrakennettuna kovin perinteinen eräkulttuuri, jossa saalis hyödynnetään. Se on osaltaan myös tae sille, että kalastus on niin laajasti hyväksytty harrastus kalastamattoman enemmistön joukossa.

Muutos on kyllä käynnissä. Ymmärrys lisääntyy sen suhteen, että kaloja joutuu usein sääntöjen tai säädösten perusteella vapauttamaan, jos saatu kalayksilö on liian pieni, liian suuri tai rauhoitetun lajin edustaja.

Sinänsä kalojen vapauttaminen on taito, jota kaikkien kalastajien tulisi harjoitella. On näköpiirissä, että lohikantojen heikentyessä erilaiset saalislohen kokoon ja sukupuoleen liittyvät rajoitukset lisääntyvät. Silloin on eduksi väsyttää kala tehokkaasti ja käsitellä vedessä varoen, jotta se selviää taistelun rasituksista mahdollisimman hyvin. Tutkimukset osoittavat todella pientä kuolleisuutta vapautetuilla lohilla, kunhan kalastaja osaa asiansa.

 

Kunnioitetaan sääntöjä

Lohenkalastuksen säännöt tuntuvat joskus rasittavilta, mutta niillä on useimmiten tärkeä rooli juuri kyseisen joen kalastuksen säätelyssä. Älä siis koskaan kyseenalaista saaliskiintiöitä, ala- tai ylämittoja, rauhoitusalueita tai muita joelle räätälöityjä sääntöjä. Tämän pitäisi olla itsestään selvä asia, mutta ei aina ja kaikille.

 

Kohtuullisuus kalastukseen

Tämä on selvästi kohta, joka on kaikkein vaikein kirjoittaa auki, mutta joka on tavallaan kaikkein tärkein. Toivottavasti se herättää muissa ajatuksia sen suhteen, mitä todella voisin itse tehdä tai jättää tekemättä? Mitä tarkoittaa kohtuullisuus omassa kalastuksessa? Mitä tehdä tästä eteenpäin?

Tällä hetkellä tuntuu siltä, että käyn tekemässä kesällä 2024 reissun pohjoiseen, jos joet vain ovat auki ja lohitilanne sen mahdollistaa. Luvat on ostettu jo talvella.

Koitan nauttia kalastuksesta ja erityislaatuisesta mahdollisuudesta päästä kirkasvetisen virtaveden äärelle. Jokainen havaittu kala, tärppi tai jopa ylös tullut kala on äärimmäisen arvokas, ainutlaatuinen kokemus.

Mikäli vain saan mahdollisuuden ja kalaa näkyy joessa, syön viikon reissun aikana ystäväni kanssa yhden tai kaksi koirastittiä tuoreena. Mahdolliset suuremmat kalat vapautan.

Pyrin hillitsemään ”minkkimäistä” käytöstäni (kyllä, osaan myös sen!) pyytää mahdollisimman monta kalaa, jos oikein sattuu lohi otilleen. Kaikkea ei tarvitse maksimoida, varsinkaan nyt. Kiintiöt eivät ole sitä varten, että ne on pakko täyttää tai pyrkiä täyttämään onnistuneen reissun merkiksi.

Pyrin pois ruuhkaisista pooleista, pyrin löytämään oman rauhan. Annan tilaa muille. Kohdatessa olen sovussa muiden kalastajien kanssa, kysyn kuulumiset ja tarjoan tulilla kahvit. Keskustelen muiden kanssa vakavasta lohen tilanteesta.

 

Ilmastonmuutos ja lohi

Ei auta, pakko tämäkin kivulias miete on tänne jakaa. Ilmastonmuutos on yksi keskeinen syy lohikantojen alamäelle. Olen esittänyt itselleni seuraavan kysymyksen: Onko millään perusteltavissa, että ajan kesässä kaksi tai kolme reissua pohjoiseen, yhteensä pahimmillaan 4000-5000 kilometriä vain päästäkseni kalastamaan lohta? Tämäkin seikka vaatii kohtuullistamista tulevaisuudessa.

 

Kasvatettu lohi boikottiin

Lopuksi neuvo kaikille: jätä meressä kasvatettu "norjanlohi" aina ostamatta. Vaikka se olisi kuinka halpaa. Kerro tuttavillesi lohenkasvatuksen haitoista. Jos haluat syödä kasvatettua, punalihaista lohikalaa, kotimainen kasvatettu kirjolohi on paras vaihtoehto.

Tästä pikku kevennys aiheesta Kanadan suunnalta, jossa rajoituksia atlantinlohen merikasvatukseen on annettu. https://www.youtube.com/watch?v=DMtI2rtiQ-Q&pp=ygUed2lsbGlhbSBzaGF0bmVyIHNhbG1vbiBmYXJtaW5n