Alkusyksyn arkiviikonloppu on pian takana. Aamupuurot Hennille, leikkimistä, koiran kusetukset, pikku remppahommia, ruoanlaittoa ja sauna, semmoisia perusäijän viikonloppujuttuja. Illalla hetki omaa aikaa. Sitaisen yhden perhon. Mieli palaa menneen kesän lohireissuihin ja tuleviin seikkailuihin. Tätä on luvassa seuraavat yhdeksän kuukautta. Nyt on aika summata, mitä viime kesästä jäi viivan alle.
1. Jokirannassa liikkuu mukavaa porukkaa
Tapasin kesän mittaan jokivarsilla lukuisia innokkaita lohenkalastajia. Kansalaisuuksista ainakin suomalaiset, ruotsalaiset, norjalaiset, ranskalaiset ja puolalaiset tuli tsekattua. Mukavia juttutuokioita ja jaettuja hetkiä. Nämä ovat aina iso osa kalareissuja. Muutamien kanssa on pidetty yhteyttä myös jälkikäteen.
Mököttäjiä ja huonosti käyttäytyviä reissuilla on tavattu yllättävän vähän. Ainoa paikka, jossa oli hieman nihkeä tunnelma tänä kesänä, oli Bysken usein kovin ruuhkainen peltopooli. Siellä ei jostain syystä juttu luistanut seurana olleelta parilta paikalliselta jantterilta. Ehkä heitä otti päähän noin yleisesti kaikki alueella ramppaavat suomalaiset, jolloin kaikki jokainen sai kyräilystä osansa.
Onneksi Byskeltä löytyy rauhallisempaa paikkaa vaikka kuinka paljon.
2. Lohenkalastus on melkoista puurtamista
Kun katselee lohenkalastajien somevirtaa, syntyy mielikuva jatkuvasta kalantulosta. Totuus on useimmiten toisenlainen. Lohen saaminen vaatii sinnikkyyttä ja hieman tuuria. Sinnikkyyttä siinä mielessä, että jokivarressa tulee viettää aikaa sattuakseen niihin maagisiin hetkiin, jolloin kala on aktiivinen. Jos on Hannu Hanhi, niin silloin riittää lyhyet kopaisut jokivarressa ja taatusti nakertaa.
Useimmat meistä eivät kuitenkaan omaa tuota tuuria. Tai niin paksua lompakkoa, että koko kesän voisi viettää jokivarressa parhailla ottipaikoilla.
Kalastin tänä vuonna yhteensä 20 lupaa lohta (1 lupa = 1 vuorokausilupa). Osa luvista oli vain 4-5 tunnin kopaisuja (Simojoki), mutta toisilla kalastin jopa 16-17 tuntia (Ruotsi, Norja).
Täysin tyhjiä arpoja, lupia jolloin en saanut tärppiäkään, osui kohdalleni kaikkiaan yhdeksän. Tuon lisäksi viisi lupaa tuotti ainoastaan tärppejä tai pudotuksia (=irti päässeitä kaloja).
Kalaa tuli ylös lopulta vain kuudella luvalla. Lohijoilla saa siis oppia pyytämään myös tyhjää.
3. Putkiperho pyytää
Kaikki ylös tulleet kalat ottivat kahta pomperotittiä lukuunottamatta putkiperhoon. Norjassa kalastin suhteellisen paljon myös koukkuperhoilla, vaan eivätpä kelvanneet muutamaa epämääräistä kopistusta lukuunottamatta.
Muistin syövereihin jäi erityisesti Byskellä Hästhagenissa kahdella perättäisellä laskulla pieneen, vaaleaan Den Vanliga -putkeen tarttuneet junat, Byske Expressit, joista molemmat irtosivat muutaman minuutin väännön jälkeen. Kolmas lasku johti ottiperhon menetykseen kiven taakse, neljäs lasku vei kaksoiskappaleen toisen kiven koloon.
4. Kohtalainen kalansaalis
Tilastojeni mukaan saalis / lupa -suhde on laskenut tasaisesti viiden vuoden ajan. Enkö osaa vai onko kyse puhtaasti tuurista? Kyse lienee kuitenkin reissujeni ajoittumisesta suhteutettuna lohen nousuun kullakin joella. Kuten jo mainitsin, tänä vuonna kokonaan tyhjiä päiviä oli aika monta. Toisaalta taas parhaana päivänä kaloja tuli useampia kerralla, jopa hyvin lyhyessä jaksossa.
Kalojen keskikoko on parina viime vuonna ollut kuitenkin kohtalainen.Tänä vuonna kolme suurinta lohta olivat yhteensä 276 cm. Kaudella 2015 vastaava luku oli 270 cm.
Pitänee alkaa seurata kärkikolmikon kehitystä.
Olisi muuten mielenkiintoista nähdä Norjan ja Ruotsin lohijokien tilastoja suhteutettuna pyyntiponnistukseen (esim. saalis yhteensä / kalastusvuorokausien määrä yhteensä). Tyypillistä on kertoa pelkästään jokien kokonaissaalis kappaleina ja kiloina.
5. Sopivalla vapa/siima -yhdistelmällä on kevyt ja mukava kalastaa
Oppini kahden käden vavoista, siimoista, keloista ja heittämisestä ylipäätään on rakentunut käytännössä parin viime vuoden aikana. Erilaisia vapa/siima/kela -yhdistelmiä kokeilemalla olen löytänyt jotain tasapainon tapaista. Pari settiä täytyy mainita erikseen.
Suurimmat "kiksit" sain tänä vuonna Orviksen Helios Switchistä, jossa kelana Danielssonin L5W 6nine. Tuossa sitten Beulahin kelluva 28 grammainen Elixir Switch. Ai että, kun on mukavaa neppailua, varsinkin Finnmarkin joilla.
Toinen huippusetti, jonka sain itse asiassa käyttööni vasta viimeisille Simojoen kopaisuille, on G Loomisin GLX 15' ja Hardyn Fortuna X3. Tuossa pyörittelin Visionin Ace kolmosuppoa 42 grammaisena, ja kyllä lähti! Odotan innolla tulevia hetkiä Byskellä.
Heittämisestä yleensä todettakoon kehitystä tapahtuneen. Vasuri on kuitenkin heikko kohtani. Pitää jatkossa valita rohkeasti paikkoja, joissa on "pakko heittää" vasurilta. Muuten sitä ei opi ikinä.
6. Lohenkalastus on suhteellisen kallista
Tänä vuonna kalastin lohta viidellä eri joella. Ruotsissa, Norjassa ja Suomessa. En liikkunut paikoissa, joissa varaa pyyntiin on vain eliitillä. Silti sain törsättyä pelkkiin kalastuslupiin tämän päivän valuuttakurssilla laskettuna 720 €. Jokikohtaisesti vuorokausiluvan hinta vaihteli 10 € ja 66 € välillä.
Tuohon päälle majoitukset ja kalastusvälineet (ks. edellinen kohta.) ynnä muut, niin joudun toteamaan, että harrastus maksaa. Maksakoon, kun kerran kivaa on.
Mielenkiintoista oli, että kauden kallein kohde ei loppujen lopuksi ehkä tarjonnutkaan "parhaita kiksejä". Voipi olla, että jatkossa kuljen useammin vähemmän tunnetuilla paikolla sekä Ruotsinmaan edullisilla lohivirroilla.
Seuraavaan kauteen
Norjan turneen lopulla alkoi kiertueväsymys jo hieman puskea päälle. Viimeinen lupa oli jo jäiden polttelua. Kotiin palattuani alkoivat uudet reissut jo kutkuttamaan mieltä.
Ensi kaudella painopiste tulee todennäköisesti olemaan jossain muualla kuin Finnmarkissa. Ehkäpä olisi aika perehtyä Ruotsin moninaisiin jokiin. Entäpä Keski-Norjan suurehkot virrat? Vai suuntaisiko jonnekin ihan toisaalle?
Olisi myös joskus kiva saada lohi Suomesta. Sitä nimittäin ei ole vielä tapahtunut.
Jätetäänpä vielä asiat auki, niin ehtii suunnittelemaan talven mittaan.
1. Jokirannassa liikkuu mukavaa porukkaa
Tapasin kesän mittaan jokivarsilla lukuisia innokkaita lohenkalastajia. Kansalaisuuksista ainakin suomalaiset, ruotsalaiset, norjalaiset, ranskalaiset ja puolalaiset tuli tsekattua. Mukavia juttutuokioita ja jaettuja hetkiä. Nämä ovat aina iso osa kalareissuja. Muutamien kanssa on pidetty yhteyttä myös jälkikäteen.
Mököttäjiä ja huonosti käyttäytyviä reissuilla on tavattu yllättävän vähän. Ainoa paikka, jossa oli hieman nihkeä tunnelma tänä kesänä, oli Bysken usein kovin ruuhkainen peltopooli. Siellä ei jostain syystä juttu luistanut seurana olleelta parilta paikalliselta jantterilta. Ehkä heitä otti päähän noin yleisesti kaikki alueella ramppaavat suomalaiset, jolloin kaikki jokainen sai kyräilystä osansa.
Onneksi Byskeltä löytyy rauhallisempaa paikkaa vaikka kuinka paljon.
Mukavia kanssakalastajia Oslosta
2. Lohenkalastus on melkoista puurtamista
Kun katselee lohenkalastajien somevirtaa, syntyy mielikuva jatkuvasta kalantulosta. Totuus on useimmiten toisenlainen. Lohen saaminen vaatii sinnikkyyttä ja hieman tuuria. Sinnikkyyttä siinä mielessä, että jokivarressa tulee viettää aikaa sattuakseen niihin maagisiin hetkiin, jolloin kala on aktiivinen. Jos on Hannu Hanhi, niin silloin riittää lyhyet kopaisut jokivarressa ja taatusti nakertaa.
Useimmat meistä eivät kuitenkaan omaa tuota tuuria. Tai niin paksua lompakkoa, että koko kesän voisi viettää jokivarressa parhailla ottipaikoilla.
Kalastin tänä vuonna yhteensä 20 lupaa lohta (1 lupa = 1 vuorokausilupa). Osa luvista oli vain 4-5 tunnin kopaisuja (Simojoki), mutta toisilla kalastin jopa 16-17 tuntia (Ruotsi, Norja).
Täysin tyhjiä arpoja, lupia jolloin en saanut tärppiäkään, osui kohdalleni kaikkiaan yhdeksän. Tuon lisäksi viisi lupaa tuotti ainoastaan tärppejä tai pudotuksia (=irti päässeitä kaloja).
Kalaa tuli ylös lopulta vain kuudella luvalla. Lohijoilla saa siis oppia pyytämään myös tyhjää.
Ottiperho vai ei?
3. Putkiperho pyytää
Kaikki ylös tulleet kalat ottivat kahta pomperotittiä lukuunottamatta putkiperhoon. Norjassa kalastin suhteellisen paljon myös koukkuperhoilla, vaan eivätpä kelvanneet muutamaa epämääräistä kopistusta lukuunottamatta.
Muistin syövereihin jäi erityisesti Byskellä Hästhagenissa kahdella perättäisellä laskulla pieneen, vaaleaan Den Vanliga -putkeen tarttuneet junat, Byske Expressit, joista molemmat irtosivat muutaman minuutin väännön jälkeen. Kolmas lasku johti ottiperhon menetykseen kiven taakse, neljäs lasku vei kaksoiskappaleen toisen kiven koloon.
Green Monkey muunnos toimii talossa ja lohijoella
4. Kohtalainen kalansaalis
Tilastojeni mukaan saalis / lupa -suhde on laskenut tasaisesti viiden vuoden ajan. Enkö osaa vai onko kyse puhtaasti tuurista? Kyse lienee kuitenkin reissujeni ajoittumisesta suhteutettuna lohen nousuun kullakin joella. Kuten jo mainitsin, tänä vuonna kokonaan tyhjiä päiviä oli aika monta. Toisaalta taas parhaana päivänä kaloja tuli useampia kerralla, jopa hyvin lyhyessä jaksossa.
Kalojen keskikoko on parina viime vuonna ollut kuitenkin kohtalainen.Tänä vuonna kolme suurinta lohta olivat yhteensä 276 cm. Kaudella 2015 vastaava luku oli 270 cm.
Pitänee alkaa seurata kärkikolmikon kehitystä.
Olisi muuten mielenkiintoista nähdä Norjan ja Ruotsin lohijokien tilastoja suhteutettuna pyyntiponnistukseen (esim. saalis yhteensä / kalastusvuorokausien määrä yhteensä). Tyypillistä on kertoa pelkästään jokien kokonaissaalis kappaleina ja kiloina.
Vartta rontti 90 cm (kuvanlaatu = heikko)
5. Sopivalla vapa/siima -yhdistelmällä on kevyt ja mukava kalastaa
Oppini kahden käden vavoista, siimoista, keloista ja heittämisestä ylipäätään on rakentunut käytännössä parin viime vuoden aikana. Erilaisia vapa/siima/kela -yhdistelmiä kokeilemalla olen löytänyt jotain tasapainon tapaista. Pari settiä täytyy mainita erikseen.
Suurimmat "kiksit" sain tänä vuonna Orviksen Helios Switchistä, jossa kelana Danielssonin L5W 6nine. Tuossa sitten Beulahin kelluva 28 grammainen Elixir Switch. Ai että, kun on mukavaa neppailua, varsinkin Finnmarkin joilla.
Toinen huippusetti, jonka sain itse asiassa käyttööni vasta viimeisille Simojoen kopaisuille, on G Loomisin GLX 15' ja Hardyn Fortuna X3. Tuossa pyörittelin Visionin Ace kolmosuppoa 42 grammaisena, ja kyllä lähti! Odotan innolla tulevia hetkiä Byskellä.
Heittämisestä yleensä todettakoon kehitystä tapahtuneen. Vasuri on kuitenkin heikko kohtani. Pitää jatkossa valita rohkeasti paikkoja, joissa on "pakko heittää" vasurilta. Muuten sitä ei opi ikinä.
Kaksi settiä per kalastaja - minimi
6. Lohenkalastus on suhteellisen kallista
Tänä vuonna kalastin lohta viidellä eri joella. Ruotsissa, Norjassa ja Suomessa. En liikkunut paikoissa, joissa varaa pyyntiin on vain eliitillä. Silti sain törsättyä pelkkiin kalastuslupiin tämän päivän valuuttakurssilla laskettuna 720 €. Jokikohtaisesti vuorokausiluvan hinta vaihteli 10 € ja 66 € välillä.
Tuohon päälle majoitukset ja kalastusvälineet (ks. edellinen kohta.) ynnä muut, niin joudun toteamaan, että harrastus maksaa. Maksakoon, kun kerran kivaa on.
Mielenkiintoista oli, että kauden kallein kohde ei loppujen lopuksi ehkä tarjonnutkaan "parhaita kiksejä". Voipi olla, että jatkossa kuljen useammin vähemmän tunnetuilla paikolla sekä Ruotsinmaan edullisilla lohivirroilla.
Näissä maisemissa kalastamisesta saa löysätä kukkaron nyörejä
Seuraavaan kauteen
Norjan turneen lopulla alkoi kiertueväsymys jo hieman puskea päälle. Viimeinen lupa oli jo jäiden polttelua. Kotiin palattuani alkoivat uudet reissut jo kutkuttamaan mieltä.
Ensi kaudella painopiste tulee todennäköisesti olemaan jossain muualla kuin Finnmarkissa. Ehkäpä olisi aika perehtyä Ruotsin moninaisiin jokiin. Entäpä Keski-Norjan suurehkot virrat? Vai suuntaisiko jonnekin ihan toisaalle?
Olisi myös joskus kiva saada lohi Suomesta. Sitä nimittäin ei ole vielä tapahtunut.
Jätetäänpä vielä asiat auki, niin ehtii suunnittelemaan talven mittaan.
Jää nähtäväksi, minne tie vie vuonna 2017
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti