Kesän 2014 Finnmarkin reissulla minulla oli yksi tavoite: saada lohi Sunray Shadow -tyyppisellä perholla. Tavoite toteutui. Ikimuistoisesti.
Sunray Shadow on Raymond Brooksin Norjassa kehittämä perho (lue stooria vaikkapa täältä). Se löytyy varmasti lähes kaikkien lohenkalastajien perhorasiasta. Etenkin norskien. Sunray Shadowin yksi kuuluisa ja toimiva muunnos on Green Monkey. Näiden kahden ero on näin tavan tallaajan silmissä vain värimaailmassa, SS on mustavalkoinen kirkkaalla putkella ja GM vihreä/musta vihreällä putkella.
Minullakin "Santikoita" ja "Viherapinoita" on muutamalla reissulla ollut mukana, mutta kuunaan ei lohi niihin ollut nakertanut. Ehkä luottoa ei ole ollut tarpeeksi.
Lohenkalastuksessa luotto pyytövälineeseen on nimittäin kaikki kaikessa.
Kesälle 2014 varustauduin sitaisemalla koko nipun 7-13 senttisiä santikoita ja viherapinoita. Kuten sanottua, tavoite oli se lohi saada. Santikka pääsikin siiman päähän heti ensimmäisellä poolilla, ensimmäisellä laskulla. Kokeilin etenkin Green Monkeyta siellä täällä koko reissun ajan, mutta enpä onnistunut kalaa jekuttamaan.
Puolessa välissä alkoi kuivempi kausi. Kaksi lupaa käytännössä ilman tärppiäkään. Sää oli lämmennyt päivä päivältä ja jokien vedet olivat laskussa. Ei näyttänyt lupaavalta.
Viimeisellä joella alkoi tapahtua. Kaverit napsivat muutaman kalan mahtavasta poolista. Olin kateellinen, sillä perhoni eivät tuntuneet kelpaavan.
Aurinko porotti kirkkaalta taivaalta. Poolia oli kalastettu aktiivisesti jo muutaman tunnin. Nyt myös muillakin otti oli hiljentynyt.
Silloin päätin vaihtaa taktiikkaa kokonaan. Sitaisin siimaan isohkon Green Monkeyn ja muutin uittotyyliä totaalisesti: heitin poikkivirtaan ja vedin perhoa kovaa vauhtia vavalla niin, että se jätti pintaan selvän vanan. Laskun puolessa välissä raju tärppi. Noin neljän kilon jalkahan se sieltä nousi. Se tuntui työvoitolta, koska kahden edellispäivän aikana en ollut saanut edes oikeita tärppejä.
Jalan lisäksi sain poolista useamman tärpin. Eivät tarttuneet kuitenkaan. Tärkeintä oli kuitenkin uuden tekniikan oppiminen ja luoton syntyminen "uuteen" perhoon.
Tämä on lohenkalastuksessa parasta!
Green Monkey toimi myös kesällä 2015, jolloin saimme muutaman kalan vastaavanlaisissa olosuhteissa. Uitto oli jälleen nopeaa, mutta tällä kertaa perho sai olla hieman upoksissa.
Omissa tekeleissä siipi on ollut vuohta alkuperäisen colabus -apinan sijaan. Lisäksi olen oikonut mutkia sidonnassa ja karsinut materiaalit mahdollisimman vähiksi - perhon pitää olla yksinkertainen. Siipi on perhoissani melko hoikka.
Green Monkeyn pettämä ja Green Monkeylle myyty
Sunray Shadow on Raymond Brooksin Norjassa kehittämä perho (lue stooria vaikkapa täältä). Se löytyy varmasti lähes kaikkien lohenkalastajien perhorasiasta. Etenkin norskien. Sunray Shadowin yksi kuuluisa ja toimiva muunnos on Green Monkey. Näiden kahden ero on näin tavan tallaajan silmissä vain värimaailmassa, SS on mustavalkoinen kirkkaalla putkella ja GM vihreä/musta vihreällä putkella.
Minullakin "Santikoita" ja "Viherapinoita" on muutamalla reissulla ollut mukana, mutta kuunaan ei lohi niihin ollut nakertanut. Ehkä luottoa ei ole ollut tarpeeksi.
Lohenkalastuksessa luotto pyytövälineeseen on nimittäin kaikki kaikessa.
Kesälle 2014 varustauduin sitaisemalla koko nipun 7-13 senttisiä santikoita ja viherapinoita. Kuten sanottua, tavoite oli se lohi saada. Santikka pääsikin siiman päähän heti ensimmäisellä poolilla, ensimmäisellä laskulla. Kokeilin etenkin Green Monkeyta siellä täällä koko reissun ajan, mutta enpä onnistunut kalaa jekuttamaan.
Puolessa välissä alkoi kuivempi kausi. Kaksi lupaa käytännössä ilman tärppiäkään. Sää oli lämmennyt päivä päivältä ja jokien vedet olivat laskussa. Ei näyttänyt lupaavalta.
Viimeisellä joella alkoi tapahtua. Kaverit napsivat muutaman kalan mahtavasta poolista. Olin kateellinen, sillä perhoni eivät tuntuneet kelpaavan.
Aurinko porotti kirkkaalta taivaalta. Poolia oli kalastettu aktiivisesti jo muutaman tunnin. Nyt myös muillakin otti oli hiljentynyt.
Silloin päätin vaihtaa taktiikkaa kokonaan. Sitaisin siimaan isohkon Green Monkeyn ja muutin uittotyyliä totaalisesti: heitin poikkivirtaan ja vedin perhoa kovaa vauhtia vavalla niin, että se jätti pintaan selvän vanan. Laskun puolessa välissä raju tärppi. Noin neljän kilon jalkahan se sieltä nousi. Se tuntui työvoitolta, koska kahden edellispäivän aikana en ollut saanut edes oikeita tärppejä.
Jalan lisäksi sain poolista useamman tärpin. Eivät tarttuneet kuitenkaan. Tärkeintä oli kuitenkin uuden tekniikan oppiminen ja luoton syntyminen "uuteen" perhoon.
Tämä on lohenkalastuksessa parasta!
Green Monkey toimi myös kesällä 2015, jolloin saimme muutaman kalan vastaavanlaisissa olosuhteissa. Uitto oli jälleen nopeaa, mutta tällä kertaa perho sai olla hieman upoksissa.
Green Monkey (muunnos)
Putki: Chartreuse putki, koko Large, pituus 3-5 cm
Alussiipi: fluorivihreä bucktail, sidotaan kääntäen viuhkaksi
Päällyssiipi: musta vuohi (5-13 cm),
päälle muutama kimalle riikinkukon väristä Krinkle Mirror Flashia tai helmiäis flashabouta
Omissa tekeleissä siipi on ollut vuohta alkuperäisen colabus -apinan sijaan. Lisäksi olen oikonut mutkia sidonnassa ja karsinut materiaalit mahdollisimman vähiksi - perhon pitää olla yksinkertainen. Siipi on perhoissani melko hoikka.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti