Joskus kaikki menee päinvastoin kuin oppikirjassa. Lohta kalastaessa näin käy itse asiassa aika usein.
Kopioin idean piskuisesta "iskupisteperhosta" Pohjolan Perhokalastajan numerosta jostain kymmenen vuoden takaa. Lehden artikkeli käsitteli hankalia olosuhteita: lämmintä, matalaa vettä ja passiivisia kaloja. Tuolloin kuulemma itikan kokoiset, lähinnä iskupistettä muistuttavat perhot ovat toimineet - etenkin kirkkaalla päivänvalolla.
Kesällä 2015 ei Finnmarkissa varsinaisia helteitä sattunut. Vesi oli alhaalla johtuen vähistä sateista, mutta kovin kylmää se oli. Uudella joella oli kuulemma kala ollut keskimäärin varsin heikolla otilla. Näin kertoivat vastaan tulleet kalamiehet.
Meidän porukkaa eivät tuollaiset uutiset yleensä hetkauta. Luvan alkaessa Korpivaara ja minä olimme melskaamassa hienolla poolilla. Vuoronperään teimme laskuja, mutta lohi hylkäsi pyydöt. Ilma oli pilvipoutainen, reilut +10 C.
"Vielä viimeinen lasku, ja sitten vaihdetaan poolia" on aika perinteinen tokaisu ennen tärppiä. Niin nytkin. Iskupiste oli päässyt siiman päähän. Sitä vei oikein pirteä, vastanoussut kahden ja puolen kilon titti. Kuvat ja kasvamaan.
Pudottelimme jokivartta alaspäin. Jotenkin oli sellainen fiilis, että "iskupiste" voisi olla paikan ja päivän ottiperho. Pian tämä fiilis sai vahvistusta, mutta vain tärpin muodossa.
Pienen leiritauon jälkeen palasimme porukalla kalastamaan samoja seutuja. Mukana oli nyt myös Hannes.
Sää oli synkeähkö ja ilta hämärsi. Vettäkin tihuutti hetkittäin. Kirjoissa sanotaan, että tällaisissa olosuhteissa perusvalinta on isohko, tumma perho. Siluetti näkyy hyvin taivasta vasten, sanotaan. Tottahan se on.
Minä koitin jotain muuta, koska luotto oli kova. Päätin käydä kopaisemassa poolin, jota toverini Korpivaara oli hetki sitten manannut tylsäksi. Siima veteen ja tärppi. Eihän tämä nyt huono paikka voinut olla. Muutama hyppykin näkyi.
Puolessa välissä laskua titti kiinni ja ylös. Hiio-hoi! "Iskupiste" pelasi!! Tämän jälkeen yksi tyhjä lasku, mutta jo kolmannella pikkuperhoa vietiin jälleen. Tällä kertaa tosin kala vei voiton.
Seuraavana päivänä olosuhteet olivat teorian mukaan optimaaliset tälle "iskupisteelle" - aurinko helotti pilvettömältä taivaalta ja lämpö lähenteli kahtakymmentä. Tarjoilin pikkuperhoa monessa poolissa, myös tietokaloille, mutta ei vain kelvannut.
Mitä tästä opimme? Opit kannattaa (ainakin hetkittäin) kyseenalaistaa ja kokeilla jotain täysin päinvastaista.
Kopioin idean piskuisesta "iskupisteperhosta" Pohjolan Perhokalastajan numerosta jostain kymmenen vuoden takaa. Lehden artikkeli käsitteli hankalia olosuhteita: lämmintä, matalaa vettä ja passiivisia kaloja. Tuolloin kuulemma itikan kokoiset, lähinnä iskupistettä muistuttavat perhot ovat toimineet - etenkin kirkkaalla päivänvalolla.
Kesällä 2015 ei Finnmarkissa varsinaisia helteitä sattunut. Vesi oli alhaalla johtuen vähistä sateista, mutta kovin kylmää se oli. Uudella joella oli kuulemma kala ollut keskimäärin varsin heikolla otilla. Näin kertoivat vastaan tulleet kalamiehet.
Meidän porukkaa eivät tuollaiset uutiset yleensä hetkauta. Luvan alkaessa Korpivaara ja minä olimme melskaamassa hienolla poolilla. Vuoronperään teimme laskuja, mutta lohi hylkäsi pyydöt. Ilma oli pilvipoutainen, reilut +10 C.
Ensimmäisen kalan ottipooli
"Vielä viimeinen lasku, ja sitten vaihdetaan poolia" on aika perinteinen tokaisu ennen tärppiä. Niin nytkin. Iskupiste oli päässyt siiman päähän. Sitä vei oikein pirteä, vastanoussut kahden ja puolen kilon titti. Kuvat ja kasvamaan.
Pudottelimme jokivartta alaspäin. Jotenkin oli sellainen fiilis, että "iskupiste" voisi olla paikan ja päivän ottiperho. Pian tämä fiilis sai vahvistusta, mutta vain tärpin muodossa.
Pienen leiritauon jälkeen palasimme porukalla kalastamaan samoja seutuja. Mukana oli nyt myös Hannes.
Sää oli synkeähkö ja ilta hämärsi. Vettäkin tihuutti hetkittäin. Kirjoissa sanotaan, että tällaisissa olosuhteissa perusvalinta on isohko, tumma perho. Siluetti näkyy hyvin taivasta vasten, sanotaan. Tottahan se on.
Minä koitin jotain muuta, koska luotto oli kova. Päätin käydä kopaisemassa poolin, jota toverini Korpivaara oli hetki sitten manannut tylsäksi. Siima veteen ja tärppi. Eihän tämä nyt huono paikka voinut olla. Muutama hyppykin näkyi.
Puolessa välissä laskua titti kiinni ja ylös. Hiio-hoi! "Iskupiste" pelasi!! Tämän jälkeen yksi tyhjä lasku, mutta jo kolmannella pikkuperhoa vietiin jälleen. Tällä kertaa tosin kala vei voiton.
Seuraavana päivänä olosuhteet olivat teorian mukaan optimaaliset tälle "iskupisteelle" - aurinko helotti pilvettömältä taivaalta ja lämpö lähenteli kahtakymmentä. Tarjoilin pikkuperhoa monessa poolissa, myös tietokaloille, mutta ei vain kelvannut.
Mitä tästä opimme? Opit kannattaa (ainakin hetkittäin) kyseenalaistaa ja kokeilla jotain täysin päinvastaista.
"Iskupiste"
Koukku: Partridge CS16U Double #14
Lanka: ohut musta
Perä: Chinese Red uni yarn
Pyrstö: Punaisia kukon häkilän siikasia
Runko: Ovaali hopea, large
Siipi: Grizzly -värisen häkilähöyhenen kärjet
Häkilä: Sininen kukko
Pää: Chinese Red uni yarn
Kaloilta kyytiä saanut "iskupiste"